Hiilineutraalisuus terminä on monelle tuttu mutta harvempi tietää tarkalleen mitä se tarkoittaa, miten se liittyy laajempaan ilmastonmuutokseen liittyvään keskusteluun ja miten se eroaa muista termeistä, kuten ilmastoneutraaliudesta tai nettonollasta.
Tässä artikkelissa käymme läpi olennaisimmat seikat hiilineutraalisuuteen liittyen ja selvitämme, miten suomalaisten yritysten kannattaisi lähestyä koko aihetta.
Mitä hiilineutraalisuus tarkoittaa?
Hiilineutraalisuus (carbon neutrality) saavutetaan silloin, kun hiilidioksidipäästöjä tuotetaan yhtä paljon kuin niitä sidotaan hiilinieluihin. Yleisesti ottaen hiilineutraalisuudessa lasketaan kuitenkin vain hiilidioksidipäästöjä, ei hiilidioksidiekvivalentteja. Toisin sanoen, muut kasvihuonekaasupäästöt eivät sisälly hiilineutraalisuuteen. Niissä tapauksissa puhutaan yleensä ilmastoneutraalisuudesta (climate neutrality).
Viime vuosina suosioon noussut ”net zero”-termi (”nettonolla”) eroaa hiilineutraalisuudesta siten, että hiilineutraalisuuteen sisältyvät myös mahdolliset päästökompensaatiot. SBTi-aloitteen (Science Based Targets –initiative) määritelmän mukaan nettonolla edellyttää 90 prosentin päästövähennyksiä Scope 1, 2 ja 3 -kategorioissa. Tämän lisäksi yritysten nettonollatavoitteiden on oltava linjassa 1,5 celsiusasteen ilmaston lämpenemisskenaarion kanssa.
Keinot hiilineutraaliuden saavuttamiseksi
Suomen ilmastopaneelin mukaan maapallon keskilämpötila jatkuisi kasvamistaan useita vuosikymmeniä eteenpäin, vaikka kaikki ihmistoiminnasta aiheutuvat päästöt saataisiin heti lopetettua.
Pysyäkseen kahden celsiusasteen lämpötilanousun alapuolella, maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vuonna 2050 pitää olla 50 prosenttia vuoden 2000 tasosta ja 10 prosenttia vuonna 2100. Kahta astetta on yleisesti ottaen pidetty vaarallisen lämpenemisen raja-arvona, mutta valtaosa asiantuntijoista ja järjestöistä painottavat tavoitteen asettamisen 1,5 asteeseen. Esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen (Ympäristöministeriö).
On tärkeää pitää mielessä, että mitä vähemmän tänään tehdään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, sitä enemmän on tehtävä tulevaisuudessa. Seuraavaksi esitetään muutamia ratkaisuja ja keinoja hiilineutraaliuden saavuttamiseksi:
Yritysten omien tai arvoketjussa syntyvien päästöjen vähentäminen on tärkein ja vaikuttavin tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Mahdollisuudet päästöjen vähentämiseen ovat ala- ja tapauskohtaisia, mutta moni yritys on aloittanut vähentämään päästöjään tarkastelemalla Scope 1 ja 2-luokkien päästöjä. Näihin kuuluvat esimerkiksi yrityksen omistamat laitteet ja ajoneuvot sekä muualta hankittu sähkö.
Hiilinielut ovat tärkeä osa realistista hiilineutraalia päästövähennyssuunnitelmaa. Hiilinieluiksi lasketaan ne alueet, jotka sitovat enemmän hiilidioksidia kuin ne vapauttavat. Tyypillisimmät esimerkit hiilinieluista ovat metsät, valtameret ja maaperä.
Kansainvälisellä ja kansallisella sääntelyllä on myös tärkeä rooli hiilineutraaliuden saavuttamisessa, sillä tarvittavia päästövähennyksiä ei voida saada aikaan pelkästään vapaaehtoisilla toimilla. Alla muutama esimerkki sääntelystä, joka koskee myös suomalaisia yrityksiä.
CSRD on EU:n direktiivi kestävyysraportointiin, joka velvoittaa yrityksiä raportoimaan tarkasti useista kestävyyteen liittyvistä seikoista, mukaan lukien päästöistään ja vaikutuksistaan ilmastonmuutokseen. Raportointi ei itsessään vaadi yrityksiä tekemään muutoksia ilmastoon vaikuttaviin toimiin, mutta sen sijaan yritysten on julkistettava tiedot vaikutuksistaan ja mahdollisista ohjelmistaan ja tavoitteistaan. Tämän lisäksi raportti tulee tarkastuttaa kolmannella osapuolella.
CBAM – Carbon Border Adjustment Mechanism, suomeksi hiilirajamekanismi. Tämä väline auttaa torjumaan hiilivuotoja eli tilanteita, joissa tietyt alat saattavat ostaa niin kutsuttuja CBAM-tavaroita (muun muassa tietyt rauta- ja terästavarat, rautamalmit, lannoitteet, alumiinitavarat, sementtitavarat, kemikaalit ja sähkö) alueilta ja toimittajilta, joiden markkinalait ovat suvaitsevampia hiilidioksidipäästöjen suhteen.
Päästökompensaatiot: uhka vai mahdollisuus?
Hiilikompensaatiolla (carbon offsetting) tarkoitetaan yleisesti ottaen lähestymistapaa, jossa päästöjä kompensoidaan vähentämällä hiilidioksidipäästöjä muualla. Tämä katsotaan hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi muun muassa siksi, että hiilidioksidi leviää tasaisesti ilmakehään eikä sitä kerry tiettyyn alueeseen. Samasta syystä onkin väitetty, ettei teoriassa ilmastonmuutoksen kannalta ole väliä, vähentääkö organisaatio hiilipäästöjä omaa toimintaansa muuttamalla vai mahdollistamalla hiilipäästöjä vähentävän toiminnan muualla.
Päästökompensaatioon liittyy kuitenkin monia haasteita sekä seurannan että käytännön näkökulmasta. Moni yritys ympäri maailmaa onkin saanut viherpesusyytteitä päästökompensaatioon liittyvästä toiminnastaan. Mahdollinen ratkaisu tähän pulmaan voisi olla EU:n uusi viitekehys, jonka puolesta äänestettiin EU-parlamentissa 11. huhtikuuta 2024. Tämän sääntelyn tavoitteena olisi juuri lisätä hiilenpoistoa eri keinoin ja vähentää viherpesua.
Päästöraportointi kaiken perustana
Aiemmassa osiossa kerrottiin keinoista, joilla hiilineutraalisuus voitaisiin saavuttaa. Ennen käytännön toimenpiteisiin ryhtymistä suositellaan kuitenkin luomaan kattava kokonaiskuva nykytilanteesta:
- Mikä on yrityksen nykyinen hiilijalanjälki?
- Mihin seikkoihin keskittymällä voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä mahdollisimman paljon?
Näihin seikkoihin saadaan vastaus yrityksen päästöraportista, jonka tietoja tarvitaan esimerkiksi monia suomalaisiakin yrityksiä velvoittavaan lakisääteiseen kestävyysraporttiin. Päästöraportoinnilla saadaan tarkat ja mahdollisimman selkeät tiedot yrityksen päästöistä. Lue lisää kasvihuonekaasuista, päästölaskennasta ja päästöraportoinnista tästä oppaasta:
